VYRA

Jääkaapin valo ainoa joka enää tuntee nimen Aamu haisee rikkinäiseltä viiniltä ja häpeältä Puhelin täynnä viestejä joita et uskalla avata Peilissä nainen jonka silmät pyytää"Älä jätä mua tänne" Lattialla eilinen elämä Ripsiväriä tyynyssä kuin mustaa verta Naapurit kuulee kun oksennat hiljaa Ettet herättäisi lasta Tai itseäsi Sinä opit juomaan Ettei sydän huutaisi niin kovaa Mutta pullo valehtelee rakkaudesta Ja ottaa kaiken takaisin korkojen kanssa Ja kun yö painaa kurkun kiinni Kuuletko vielä oman nimesi? Jossain syvällä hengittää nainen Joka ei koskaan halunnut kuolla näin Nouse nyt - vaikka polvet verillä Sinussa on vielä tuli jäljellä Et ole rikkinäinen Et likainen Et menetetty Katso nyt - pimeä väistyy vähitellen Sinä olet enemmän kuin tämä helvetti Ja vielä tulee päivä Kun sanot peilille"Minä selvisin" Kädet tärisee kassajonossa Kun päätät ensimmäistä kertaa sanoa"Ei" Kaupunki näyttää kylmältä ilman humalaa Mutta myös rehelliseltä Vieroituksen yöt ovat pitkiä Kuin joku repisi myrkkyä suonista paljain käsin Silti joka aamu Sinä hengität vähän syvemmin Yksi ystävä jäi Ja sanoi"Tuossa sinä olet Olen odottanut että palaat" Ja vaikka häpeä vielä kuiskaa Ettei sinua voisi rakastaa Se valehtelee samalla äänellä Jolla pullo puhui Nouse nyt - koko maailma kuulee Kuinka nainen murskaa kahleensa Et ole rikkinäinen Et likainen Et menetetty Sinä kannoit yksin liian paljon Silti sydän ei lakannut lyömästä Ja vielä tulee päivä Kun muut näkee sinussa valon Jonka sinä itse unohdit Ei enkeli tullut pelastamaan Sinä itse sytytit valon Siellä missä kaikki oli mustaa Ja arvet? Ne eivät tee sinusta heikkoa Ne todistaa Että kuolemakin hävisi sinulle Katso nyt - silmät kirkkaampina Aamu ei enää pelota Sinä kävelet ulos omasta vankilasta Kuin nainen joka syntyi uudelleen Ja kaikki mitä maailma yritti rikkoa Ei vienyt arvoasi pois Sillä sinä olet Kaikkein arvokkain silloin Kun vihdoin ymmärrät Että sinua ei koskaan ollut tarkoitettu katoamaan Sinä jäit eloon.

Talossa on taas liian hiljaista Sellainen hiljaisuus joka painaa korvia sisältäpäin Istun lattialla selkä vasten kaappia Ja yritän muistaa milloin viimeksi tunsin jotain oikeaa Kello näyttää puolta neljää Enkä tiedä onko yö vai aamu enää Verhot heiluu vähän Niinku joku olisi juuri lähtenyt pois Ja ehkä lähtikin Koska ihminen ei hajoa kerralla Se tapahtuu hitaasti Yksi menetetty ilta kerrallaan Kuuleeko kukaan Miten kovaa ihminen voi hajota sisältä Ilman että ääntä kuuluu ulospäin Mä kannan vieläkin Kaikkia niitä versioita itsestäni Joita en pystynyt pelastamaan Ja silti Jossain tämän kaiken alla Sydän hakkaa vastaan Niinku se yrittäisi muistuttaa Etten mä ollut aina näin kylmä Muistan vielä miltä toivo kuulosti Se kuulosti naurulta toisessa huoneessa Lämpimiltä käsiltä Ja siltä ettei tarvinnut pelätä huomista Nyt jokainen aamu alkaa selviytymisellä Ja jokainen yö päättyy samaan kysymykseen Kuinka kauan ihminen voi jatkaa näin Mutta kaikkein raskainta ei ole kipu Vaan se hetki Kun alat uskoa ettet enää ansaitse parempaa Kuuleeko kukaan Miten hiljaa ihminen katoaa Ennen kuin siitä tulee vain varjo seinälle Mä yritin peittää tämän kaiken Meluun Pulloihin Valheisiin Toisiin ihmisiin Mutta mikään ei koskaan täyttänyt sitä tyhjää Joka kasvaa kun lakkaa rakastamasta itseään Ja jos huominen vielä tulee Mä haluan yrittää kerran oikeasti En siksi että olisin vahva Vaan koska mä en enää jaksa kuolla hitaasti Jos joku vielä kuulee mua Älä päästä irti vaikka väsyttää Vaikka maailma tuntuu unohtaneen meidät Koska ehkä meitä ei luotu katoamaan näin Ehkä kaikki nämä arvet Ei ole loppu Vaan todiste siitä Että me selvittiin yöstä Joka yritti niellä meidät kokonaan Mä oon vielä täällä

Keittiön pöytä täynnä hiljaisia katastrofeja Kolme avaamatonta laskua ja sydän joka ei vastaa enää Verhot kiinni keskellä päivää Ettei maailma näkisi miten pitkälle putosit Puhelin värisee lattialla Mut kukaan ei oikeasti tunne tätä pimeää Sinä opit hymyilemään rikkinäisenä Niinku se olisi joku selviytymistaito Ja joka ilta sama ääni Kuiskaa ettei huominen enää tulisi Mut silti jossain syvällä Joku osa sinusta puree vastaan Älä sammuta itseäsi vielä Vaikka yö vetää sinua pohjaan Sinussa lyö sydän Joka ei ole valmis katoamaan Huuda vaikka taivas hajoaisi Vaikka kädet ei enää kanna Tämä ei ole loppu Tämä on sota siitä kuka sinä olet Etkä sinä häviä tänä yönä Kylpyhuoneen peili tietää liikaa Se näki jokaisen lupauksen jonka hautasit aamuyöhön Silmissäsi asuu väsynyt myrsky Mutta myös jotain mitä pimeys ei saanut tapettua Kadulla ihmiset näyttää haamuilta Kaikki liikkuu mut kukaan ei pysähdy Ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Sinä päätät olla valehtelematta itsellesi Koska kipu ei tarkoita Että sinut olisi tehty särkyväksi Ja arvet eivät ole häpeä Ne ovat kartta takaisin kotiin Älä sammuta itseäsi vielä Vaikka maailma painaa sinut lattiaan Sinussa on valo Jota tämä pimeä ei ymmärrä Nouse vaikka ääni tärisee Vaikka sydän vuotaa hiljaa Tämä ei ole hautasi Vaan paikka josta nouset uudelleen Etkä sinä häviä tänä yönä Ei kukaan tullut kantamaan sinua pois Sinä raahasit itse itsesi takaisin elämään Ja ehkä juuri siksi Sinä olet vaarallisempi kuin pimeys koskaan oli Katso kuinka aamu murtaa seinät Kuinka kylmä valo muuttuu lämpimäksi Kuinka nainen joka melkein katosi Kävelee edelleen eteenpäin Ja kaikki ne yöt jotka yrittivät tappaa sinut Jäivät lopulta taakse Koska sinä et syntynyt häviämään Mä oon vielä täällä

Toipuminen ei alkanut silloin kun lopetin Vaan silloin kun jouduin kohtaamaan itseni selvinpäin Aamut on liian kirkkaita nykyään Kaikki näkyy ilman sumua Likaiset kupit tiskialtaassa Hiljaisuus jota en enää osaa paeta Ennen yö vei ajatukset mukanaan Nyt ne jää tänne mun kanssa Istuu sohvan nurkassa hiljaa Ja kysyy miksi mä hajosin näin pahasti Kadulla ihmiset kulkee normaalisti Niinku maailma ei koskaan pysähtynyt Mut mulle jokainen päivä ilman sitä Tuntuu sodalta omia käsiä vastaan Ja pahinta ei ollut luopuminen Vaan se että sen alta löytyi tyhjyys Jonka olin piilottanut vuosia Mitä jää jäljelle Kun kaikki mikä turrutti lähtee pois Kun valot sammuu Ja jäät kahden oman pimeytes kanssa Ei enää tekosyitä Ei enää paikkaa minne piiloutua Vain sydän joka hakkaa liian kovaa Ja ihminen joka yrittää opetella elämään uudelleen Vaikka sattuu hengittää Yöllä herään joskus paniikkiin Kuin hukkuisin näkymättömään mereen Kädet etsii jotain mitä ei enää ole Ja pää huutaa että vain yksi kerta Mut mä tiedän mihin se tie päättyy Lattiaan Oksennukseen Ja siihen että peiliin ei enää uskalla katsoa Niinpä mä istun pimeässä keittiössä Ja annan aallon mennä ohi Minuutti kerrallaan Niinku elämä rakennettaisiin uudelleen palasista Ehkä paraneminen ei näytä kauniilta Ehkä se näyttää ihmiseltä Joka itkee yksin Mut ei enää juokse takaisin liekkeihin Mitä jää jäljelle Kun kaikki mikä piti hengissä olikin tappamassa hitaasti Kun valot sammuu Eikä kukaan enää kanna sua pois itseltäsi Silloin näet Miten paljon olet vuotanut hiljaa vuosien aikana Mut myös sen Että sydän lyö edelleen Ja ehkä se tarkoittaa Ettei tarina ole vielä ohi Ei tästä tullut kaunista Ei sankaritarinaa Ei nopeaa ihmettä Vain ihminen Joka jäi eloon tarpeeksi pitkäksi aikaa Nähdäkseen aamun uudestaan Kun valot sammuu Mä en enää pelkää hiljaisuutta samalla tavalla Koska ensimmäistä kertaa vuosiin Mä kuulen oman ääneni ilman pimeyttä välissä Ja vaikka tie on vielä pitkä Mä en enää kävele kohti hautaa Mä kävelen kohti itseäni Ehkä tämä on se hetki Jossa elämä alkaa hitaasti palaamaan

Mä lopetan kyllä pian Sama lause Joka ilta Ensimmäinen olut avataan Ettei ahdistus huutaisi niin kovaa Kuudes avataan Ettei tarvitsisi tuntea enää mitään Peili näyttää kasvot Joita hän ei tunnista omikseen Turvonneet silmät Rikkinäinen iho Kädet jotka tärisee aamuisin Hän sanoo kaikille olevansa väsynyt Totuus on paljon rumempi Sänkyyn kaatuu nainen Joka ei enää tiedä Juoko hän koska haluaa Vai koska on pakko Ei kukaan näe sitä helvettiä Kun hän juo yksin hiljaisuudessa Sarja pyörii taustalla Mutta hän ei muista siitä mitään Koko elämä muuttuu sumuksi Olut tölkki kerrallaan Mut älä Älä katoa vielä Vaikka pimeys sun sisällä Kuiskaa ettei tästä enää nousta Mä vannon se valehtelee Sä et ole ne tyhjät tölkit Et ne yöt jolloin itkit lattialla Etkä se ääni Joka käskee luovuttaa Koska vielä tulee päivä Jolloin sä avaat verhot ilman pelkoa Hengität syvään Ja tunnet Mä haluan elää Yöllä sydän hakkaa oudosti Kuin yrittäisi paeta rinnasta Hän googlaa Voiko alkoholi pysäyttää sydämen Jääkaapissa odottaa taas uusi sixpack Kuin vanha rakastaja Joka lupaa helpotusta Ja vie kaiken mukanaan Alkoholi kuiskaa Ilman mua sä hajoat kokonaan Ja pahinta on Että hän uskoo siihen Mutta eräänä aamuna kaikki muuttuu Ei siksi että elämä olisi yhtäkkiä kaunista Vaan siksi Että hän ei jaksa kuolla enää hitaasti Hän istuu keittiön lattialla Katsoo tyhjää tölkkiä kädessään Ja alkaa itkeä tavalla Jota ei voi enää pysäyttää Ei hiljaa Vaan sielu auki Ja ensimmäistä kertaa hän sanoo ääneen Mä tarvitsen apua Ja silloin helvetti yrittää vetää takaisin Kädet tärisee Keho huutaa olutta Pää huutaa että ota yksi vaan Mutta hän kestää vielä tämän päivän Sitten toisen Sitten kolmannen Ja hitaasti Hänen silmiinsä alkaa palata elämä Sellainen valo Jota alkoholi ei koskaan pystynyt tappamaan Kolmekymmentä päivää selvinpäin Ensimmäinen aamu ilman häpeää Ensimmäinen ilta ilman tölkin avaamista Hän huomaa yhtäkkiä Että linnut laulavat aamuisin Ja se murskaa hänet täysin Koska maailma jatkoi olemassaoloa Vaikka hän oli yrittänyt kadota siitä Nyt verhot ovat auki Aamuaurinko osuu kasvoihin Jotka eivät enää piiloudu Keittiössä on hiljaista Ei tölkkien kolinaa Ei sydämen paniikkia Ei kuolemaa hitaasti ilta kerrallaan Ja peilissä seisoo nainen Joka näkee itsensä ensimmäistä kertaa vuosiin Ei hirviönä Ei epäonnistuneena Ei rikkinäisenä Vaan ihmisenä Joka selvisi sodasta Jota kukaan muu ei nähnyt Mutta tällä kertaa Ei siksi että vihaa itseään Vaan siksi Että jäi eloon

Mä makaan yksin kotona Katto tuijottaa mua takaisin Sarja pyörii taustalla Mut en kuule siitä mitään enää Kello liikkuu liian hitaasti Ajatukset hakkaa seiniä Jääkaapissa olut odottaa Vaikka sitä ei edes tee mieli juoda Mut joku pakottava ääni Nostaa mut taas lattialta Askel askeleelta kylmään valoon Niinku tietäisin jo valmiiks loppuratkaisun Ja mä vihaan tätä tunnetta Kun oma pää käskee hajoomaan Pakko vaan juoda Vaikka keho huutaa vastaan Joka päivä sama sota Sama helvetti mun sisällä Juon sen pois Ja meen vessaan oksentamaan elämää ulos Mä en enää tunne itseäni Peilistä katsoo joku muu Mut jossain syvällä pieni ääni sanoo Sä et oo syntynyt tähän Ehkä vielä jonain aamuna Herään ilman häpeää Enkä tarvitse enää mitään Mikä repii mut rikki sisältä Aamut maistuu metallilta Yöt katoo sumuun uudestaan Lupaan aina lopettaa Ja rikon lupauksen ennen iltaa En tiedä enää miten tästä palataan Vai osaanko enää edes yrittää Mut jossain tuolla pimeyden alla Mä haluun vielä elää Ja tässä mä nyt oon Istun sohvalla yksin Olut jääkaapissa Mutta tänään Mä en haluu sitä juoda Mä nään paremman tulevaisuuden Sellasen missä mä hengitän oikeesti Missä aamulla aurinko osuu kasvoihin Eikä häpeä ensimmäisenä sydämeen Mä nään itseni vielä vahvana En enää pullon pohjalla Ja ehkä kaikki se kipu Oli tie takaisin elämään Ehkä vielä jonain aamuna Mä herään vapaana Ja ensimmäistä kertaa vuosiin Hiljaisuus ei pelota mua enää

Mä luulin et tääkin päivä tappaa mut Heräsin lattialta ilman että maailma pyöri Ensimmäinen aamu vuosiin ilman tölkin avausta Keittiössä haisi vanha elämä Tuhka, tyhjät pullot ja rikkinäinen hiljaisuus Aurinko osu verhojen välistä silmiin Melkein vihasin sitä valoa Koska se näytti kaiken Mitä olin yrittäny juoda pois Puhelin täynnä menetettyjä ihmisiä Viestejä joihin en koskaan vastannu Mut tänään ensimmäistä kertaa Mä en paennu enää itseäni Ja kädet täris vieläkin Mut sydän löi hitaammin Ehkä tää ei ookaan loppu Ehkä mä jäin henkiin syystä Tää on ensimmäinen selvä aamu Ensimmäinen hetki ilman pimeää Mä en tiedä kuka mä enää oon Mut en myöskään se joka hajos eilen Ja vaikka sattuu hengittää Mä hengitän silti Vaikka päässä huutaa helvetti Mä en avaa enää sitä tölkkiä Koska jollain tavalla Mä selvisin yön yli Ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Mä haluan jäädä eloon Naapurin lapset nauro pihalla Ja mä melkein aloin itkeä siihen ääneen Unohdin et maailmassa oli vielä Jotain puhdasta jäljellä Kahvi maistu katkeralta Mut ei yhtä katkeralta kuin minä ennen Katoin peiliin pitkään Enkä kääntäny katsetta pois Arvet silmien alla ei kadonnu Eikä menneet synnit mihinkään Mut ehkä paraneminen alkaa siitä Että lakkaa valehtelemasta itselleen Ja pelko asuu vielä täällä Se nukkuu mun varjossa Mut tänään se ei ohjaa mua Tänään mä nousen itse Tää on ensimmäinen selvä aamu Ensimmäinen hetki ilman pimeää Mä en tiedä kuka mä enää oon Mut en myöskään se joka hajos eilen Ja vaikka sattuu hengittää Mä hengitän silti Vaikka päässä huutaa helvetti Mä en avaa enää sitä tölkkiä Koska jollain tavalla Mä selvisin yön yli Ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Mä haluan jäädä eloon Jos kuulet tän Älä luovuta vielä Sä et ehkä usko sitä nyt Mut joku päivä valo ei enää satu Tää on ensimmäinen selvä aamu Ja mä kannan tän kivun läpi Vaikka jokainen askel polttaa Mä en kaadu enää takaisin Jos vielä on huominen Mä haluun nähdä sen En täydellisenä Vaan elossa Mä jäin eloon

Sun takki roikkuu vielä siinä Missä jätit sen viimeisen kerran Tuhkakuppi parvekkeella Ja kaksi halpaa tölkkiä sateessa Naurettiin kuolemalle silloin Kuin se ei koskaan löytäis meitä Oltiin kuolemattomia ainakin humalassa Ainakin siihen asti kun ambulanssin valot pysähty sun pihaan En vieläkään osaa poistaa sun numeroa Vaikka tiedän ettei sieltä enää vastata Ja välillä mä vihaan itseäni siitä Etten nähnyt miten syvälle sä olit jo pudonnut Alkoholi lupasi meille lämpöä Mut se söi kaiken sisältä Ystävät Vuodet Kodit Ja lopulta sut Ja nyt sä oot poissa kuin eilinen Pelkkä nimi vanhassa puhelimessa Hiljainen hauta sateen alla Ja ihmiset jotka yrittää jatkaa elämää Jos rakastat jotakuta Sano se nyt ennen kuin on liian myöhäistä Me luullaan aina että aikaa on lisää Kunnes valot sammuu yhdeltä meistä Muistatko kun puhuttiin Että vielä joskus lopetetaan kaikki tää Otetaan auto ja ajetaan merelle Selvinpäin ensimmäistä kertaa vuosiin Mutta alkoholilla on omat suunnitelmat Se kuiskaa hiljaa ettei mitään ongelmaa ole Kunnes eräänä aamuna joku soittaa Ja maailma halkeaa kahteen osaan Mä olen nähnyt liian monta arkkua Liian monta äitiä jotka ei enää jaksa itkeä Liian monta ystävää jotka katosi pulloon Ennen kuin täyttivät edes unelmansa Mitä hyvää se muka koskaan antoi? Hetken harhan Hetken valheen Hetken jossa luulit olevas vapaa Mut se oli vain kahle Joka kiristyi vuosi vuodelta Kunnes et enää tunnistanut itseäsi peilistä Ja nyt sä oot poissa kuin eilinen Kuin savu joka katosi pimeään Mä antaisin mitä vaan Että kuulisin vielä kerran sun naurun Joten pidä kiinni niistä joita rakastat Halaa ennen kuin on liian myöhäistä Koska elämä ei lupaa huomista Eikä alkoholi säästä ketään "Me ei menetetty sua yhdessä yössä…" "Se vei sut pala palalta" "Ja silti… Mä toivon että tiesit kuinka tärkeä sä olit"

Kello on taas liikaa Ja mä tuijotan sun nimeä pimeässä Puhelin kädessä niin kauan Että näyttö himmeni pois Mä tiedän sen äänen Kun ihminen alkaa kadota hiljaa Ei huutaen Vaan siten että kukaan ei huomaa mitään Verhot kiinni kolmatta päivää Ja maailma jatkaa silti Autot kulkee ikkunan takana Niin kuin sulla ei olis väliä Ja mä vihaan että Tunnistan sun hiljaisuuden liian hyvin Koska mä olin joskus sama ääni Joka ei vastannut kenellekään Mä en kysy missä oot Mä haluun vaan tietää että hengität Vastaa vaikka tyhjällä viestillä Ennen kuin tää yö nielee sut Mä en tarvi selityksiä Enkä kauniita valheita selviytymisestä Mä haluan vaan yhden merkin Että sä oot vielä täällä Sun huoneessa haisee Siltä että aika pysähtyi kesken kaiken Kahvikuppi pöydällä Ja elämä avaamatta Kaikki luulee että sä tarviit tilaa Mut mä tiedän totuuden Joskus ihminen ei halua olla yksin Mut ei jaksa huutaa apua Ja se pelottaa mua eniten Että jonain yönä Sun puhelin jää soimaan Pimeälle lattialle Ilman että kukaan vastaa Älä tee tästä hautaa Vaikka pääsi sanoo että on liian myöhäistä Sä et ole rasite Sä oot ihminen joka väsyi liikaa Mä en kysy missä oot Mä haluun vaan tietää että hengität Vaikka hengitys sattuisi tänäänkin Älä katoa ilman ääntä Mä en pyydä että oot kunnossa Riittää että selviät aamuun Koska jos sä vielä hengität Kaikkea ei ole menetetty Jos sä kuulet tämän Soita takaisin

Kun valot syttyy Kaikki näyttää liian todelliselta Tyhjät tölkit keittiössä Ja mun takki lattialla kuin ruumis Peili ei anna armoa Se näyttää jokaisen valvotun yön Jokaisen valehdellun mä oon fine Jokaisen kerran kun petin itseni Aurinko nousee väkisin Vaikka mä rukoilin että ei tulis aamua Ja jossain ihmiset keittää kahvia Samaan aikaan kun mä yritän muistaa Miksi mun pitäis jäädä tänne Mun pää huutaa Että kaikki olis helpompaa jos mä vaan häviäisin Mut sydän lyö vielä Vaikka se kuulostaa enää hätäsignaalilta Kun valot syttyy Ei ole enää mihin piiloutua Kaikki mitä mä pakenin Makaa tässä huoneessa mun kanssa Ja se rikkoo mut hitaasti Että mä oon vielä hengissä Vaikka jokin mussa Kuoli jo kauan sitten Mut ehkä Ehkä mä en halunnut kuolla Mä halusin vaan että tää kipu loppuu Mun puhelimessa on viestejä Ihmisiltä jotka luuli menettäneensä mut En vastannut Koska en osannut selittää tätä pimeyttä Miten kerrotaan Että sä hukuit omaan päähän Vaikka istuit hiljaa samassa huoneessa kaikkien kanssa Ja nyt tää hiljaisuus Kuulostaa hautajaisilta Joissa kukaan ei itke Koska kaikki luuli että sä oot jo kadonnut Mut jossain syvällä Pienen pieni ääni vielä pyytää jäämään Vaikka kaikki mussa On liian väsynyt taisteluun Kun valot syttyy Mä nään kaiken minkä yritin tuhota Itseni Muistot Ja ne ihmiset jotka rakasti mua hiljaa Mä olin niin lähellä kadota Että tunsin jo mullan mun päällä Mut jonkin takia Mun keuhkot valitsi vielä hengittää Ja se sattuu Koska paraneminen ei tunnu kauniilta Se tuntuu siltä Että joutuu elämään kaiken uudestaan selvinpäin Jos sä kuulet tämän Älä sammuta itseäs vielä

Herään liian aikaisin Vaikka en muista milloin nukahdin Aurinko vuotaa verhojen läpi Niin kuin tää ois tavallinen päivä Mut heti kun avaan silmät Se sama paino istuu rinnan päällä Sellainen hiljainen paniikki Joka ei huuda Mut ei anna hengittää Mietin mitä tekisin tänään Niinkuin mulla ois vaihtoehtoja Selaan puhelinta tyhjillä silmillä Ja odotan että joku tarkoitus ilmestyis näyttöön Mut lopulta Mä laitan kengät jalkaan En siksi että haluaisin elää Vaan koska kalja on loppu Ja aurinko paistaa tänäänkin Ihmiset hymyilee parkkipaikalla Kaikki näyttää siltä Että elämä toimii Mut mä seison kaupan pihassa Muovikassi kädessä Ja mietin vielä hetken Käännynkö lenkkipolulle Vai takaisin tähän samaan pimeään Ja taas Mä valitsen sen mikä tappaa hitaasti Kotona hiljaisuus ottaa mut vastaan Niin kuin se tuntis mut liian hyvin Tölkki aukeaa Ja huone hengittää hetken helpommin Se on pahinta tässä kaikessa Että hetken ajan Tää oikeasti helpottaa Sohva painaa mut paikalleen Tunnit valuu ohi ilman muotoa Aurinko liikkuu seinällä Ja mä katson päivän kuolevan Tekemättä mitään Joskus mä mietin Kuinka monta elämää mä oon jättänyt elämättä Istumalla tässä Tölkki kädessä Esittäen että huomenna muuttuu kaikki Ja aurinko paistaa tänäänkin Naapurit leikkaa nurmikkoa Jossain lapset juoksee pihalla Ja maailma kuulostaa elävältä Mut tässä huoneessa Aika ei liiku ollenkaan On vaan minä Tää sohva Ja hiljainen tapa kuolla päivä kerrallaan Mä lupasin että tänään olis erilainen Mut ehkä mä en enää tiedä miten

Sä istuit mun keittiön lattialla Huppari liian iso harteilla Kello oli jotain kaksi yöllä Ja tiskipöydällä haisi eilinen olut Mä yritin heittää läppää Ettei sun tarvis nähdä mua näin Mut sä katsoit vaan hiljaa Niillä silmillä jotka näki kaiken läpi Ja mä häpesin sitä Miten paljon mun kädet tärisi Kun kaadoin kahvia kuppiin Niinku se ois voinut hajota käsiin Mut sä et sanonut mitään siitä Sä kysyit vaan Ootko syönyt tänään Ja mä meinasin hajota siihen paikkaan Koska kukaan ei kysy sellasta ihmiseltä Joka on tottunut jäämään yksin Ja siinä sun äänessä Ei ollut sääliä Ei pelkoa Eikä kiirettä päästä pois Vaan jotain Mikä tuntui melkein pahalta Toivoa Sade hakkas parveketta vasten Ja mä puhuin taas liikaa Niinku aina silloin Kun yritän hukuttaa paniikin sanoihin Sanoin etten mä enää tiedä Mikä mussa on oikeaa Ja mikä vaan vuosien sumua Että joskus mä katson peiliin Ja nään ihmisen Jota en enää osaa puolustaa Sä kuuntelit loppuun asti Vaikka ääni katkesi välillä vapinaan Ja hetken aikaa Tässä rikkinäisessä keittiössä Mä en tuntenut itseäni yksin jätetyksi Ehkä paraneminen ei ala suurista hetkistä Ehkä se alkaa siitä Että joku jää Ja kun sä lähdit aamuyöllä Sun kahvikuppi jäi pöydälle Ja mä tuijotin sitä varmaan tunnin Koska ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Tää asunto ei tuntunut haudalta Ja vaikka pää vielä kuiskasi Että mä pilaan kaiken kuitenkin Jossain syvällä Jokin pieni osa musta Halus nähdä huomisenkin Kiitos että näit mussa vielä ihmisen

Äiti lopetti kyselemisen viime talvena En huomannut sitä heti Kaikki näytti samalta kuin ennenkin Samat päivät Samat tekosyyt Samat soitan huomenna Jotka unohtui matkalla iltaan Mut sit mä tajusin Ettei puhelin enää soinut sunnuntaisin Ei tullut viestiä aamulla Eikä illalla sitä yhtä kysymystä Ootko kunnossa Ja mä olin niin tottunut pakenemaan sitä Etten huomannut Kun se katosi Äiti lopetti kyselemisen viime talvena Ei vihassa Ei pettyneenä Vaan väsyneenä Ja se mursi mut pahemmin Kuin yksikään sana koskaan Koska yhtäkkiä mä näin Kuinka monta vuotta Joku oli seissyt ovella odottamassa Ja kuinka monta kertaa Mä olin kävellyt ohi katsomatta Ei se pyytänyt ihmeitä Ei täydellistä elämää Se halus vaan tietää Pääsinkö mä taas kotiin Löysin vanhan ääniviestin Jota en ollut koskaan avannut Sun ääni kuulosti nuoremmalta Tai ehkä suru vaan vanhentaa ihmisiä Sanoit että jääkaapissa on ruokaa Jos satun käymään Ja että ulkona on liukasta Aja varovasti Niin tavallisia sanoja Etten ymmärtänyt silloin Että se oli rakkautta Puhtaimmillaan Joku toinen olisi lähtenyt jo vuosia sitten Mut sä jäit Niin pitkään kuin jaksoit Ja se mursi mut pahemmin Kuin yksikään sana koskaan Koska yhtäkkiä mä näin Kuinka monta talvea Sä valvoit tietämättä missä mä olin Kuinka monta kertaa Sä vastasit puhelimeen Peläten pahinta Ja silti Kun mä viimein katosin itseltäni Sä et lakannut rakastamasta Sä vaan väsyit kantamaan yksin Mä luulin pitkään Että olin vihainen maailmalle Mut totuus oli Etten kestänyt katsoa Kuinka paljon sattui niihin Jotka välitti musta Jos voisin palata yhteen iltaan En valitsis juhlia Enkä niitä vuosia jotka katosi Mä istuisin sun keittiössä Ja joisin sen kahvin loppuun Kuuntelisin samat tarinat Joita pidin silloin tylsinä Ja sanoisin jotain Mitä en sanonut tarpeeksi Kiitos että odotit Vaikka annoin siihen niin vähän syytä Kiitos että odotit Mä soitin äidille tänään Ei ollut mitään asiaa Mä halusin vaan kuulla Että joku vastaa edelleen Ja tällä kertaa Mä vastasin myös itse