Mä en oo enää siellä

Mä muistan sen oven Mä tiesin jo ennen kuin avasin sen Ettei siellä odotettu mua Joku nauroi Joku sanoi mun nimen Ja kaikki tiesi Että se olin minä Mä opin katsomaan lattiaa Opin nauramaan mukana Ettei huomattais että sattui Opin tekemään itsestäni vitsin Ennen kuin muut ehtivät Ja kun joku kysyi Miksi sä oot aina hiljaa Mä sanoin En mä tiedä Mä vaihdoin paikkoja Ihmisiä Vaatteita Tapaa puhua Mut yhtä asiaa Mä en saanut vaihdettua Sitä ääntä Mun päässä Mä en oo enää siellä Mä en oo se lapsi Joka odottaa Milloin joku aloittaa Mä en oo enää siellä Ne ei päätä enää Mitä mä saan olla Mut joskus mä kuulen ne Vaikka huoneessa Ei ole ketään Ja pahinta on Että joskus Mä puhun itselleni Niin kuin ne puhui mulle Jos joku nauraa Mä ajattelen heti Että se nauraa mulle Jos joku kuiskaa Mä kuulen oman nimeni Jos joku katsoo liian kauan Mä alan etsiä itsestäni vikaa Mä tiedän Ettei se ole totta Mut mun keho Ei tiedä Viisitoista vuotta Ja silti yksi nauru Voi viedä mut takaisin Siihen huoneeseen Siihen lapseen Joka yritti vain Olla olematta näkyvä Mä en oo enää siellä Mä tiedän sen Mä en oo enää siellä Mut miksi helvetissä Mä pelkään vieläkin Mä olen tässä Mä olen aikuinen Ne ei oo täällä Ne ei oo täällä Vittu Mä en halua mennä sinne enää Mä en halua Mä en halua Mä olin vaan lapsi Mä olin vaan lapsi Miksi kukaan ei tullut Miksi kukaan ei sanonut Että vika ei ollut mussa Mä en Mä en halua Olla se tyttö enää Mä en oo enää siellä Mä olen tässä Mä en oo enää siellä Mä selvisin siitä Mä olen tässä Mä saan olla näkyvissä Mä saan nauraa Mä saan olla minä Eikä niiden ääni Ole enää mun ääni Mä en oo enää siellä Enää Mä olin vaan lapsi Mut nyt Mä olen tässä Ja mä jäin