
Viimeinen olueni
Viimeinen kerta. Tämä kappale jatkaa VYRAn tarinaa ja vie kohti yhä kovempia tunteita.
Sanoitukset
Mä makaan yksin kotona
Katto tuijottaa mua takaisin
Sarja pyörii taustalla
Mut en kuule siitä mitään enää
Kello liikkuu liian hitaasti
Ajatukset hakkaa seiniä
Jääkaapissa olut odottaa
Vaikka sitä ei edes tee mieli juoda
Mut joku pakottava ääni
Nostaa mut taas lattialta
Askel askeleelta kylmään valoon
Niinku tietäisin jo valmiiks loppuratkaisun
Ja mä vihaan tätä tunnetta
Kun oma pää käskee hajoomaan
Pakko vaan juoda
Vaikka keho huutaa vastaan
Joka päivä sama sota
Sama helvetti mun sisällä
Juon sen pois
Ja meen vessaan oksentamaan elämää ulos
Mä en enää tunne itseäni
Peilistä katsoo joku muu
Mut jossain syvällä pieni ääni sanoo
Sä et oo syntynyt tähän
Ehkä vielä jonain aamuna
Herään ilman häpeää
Enkä tarvitse enää mitään
Mikä repii mut rikki sisältä
Aamut maistuu metallilta
Yöt katoa sumuun uudestaan
Lupaan aina lopettaa
Ja rikon lupauksen ennen iltaa
En tiedä enää miten tästä palataan
Vai osaanko enää edes yrittää
Mut jossain tuolla pimeyden alla
Mä haluun vielä elää
Ja tässä mä nyt oon
Istun sohvalla yksin
Olut jääkaapissa
Mutta tänään
Mä en haluu sitä juoda
Mä nään paremman tulevaisuuden
Sellasen missä mä hengitän oikeesti
Missä aamulla aurinko osuu kasvoihin
Eikä häpeä ensimmäisenä sydämeen
Mä nään itseni vielä vahvana
En enää pullon pohjalla
Ja ehkä kaikki se kipu
Oli tie takaisin elämään
Ehkä vielä jonain aamuna
Mä herään vapaana
Ja ensimmäistä kertaa vuosiin
Hiljaisuus ei pelota mua enää