Sun ei tarvinnut jäädä

Mä en tajunnut sitä silloin Et sun ei tarvinnu jäädä Mä olin vaikee rakastaa silloin En vastannut viesteihin Enkä ovikelloon Viikot meni ohi Niinku niillä ei olis ollu mitään merkitystä Ja silti Jostain syystä Sun nimi ilmesty aina näyttöön Perjantaina Sunnuntaina Keskellä tavallista tiistaita Ja mä pidin sitä normaalina Niinku ihmiset vaan tekee niin Mut ei ne tee Ei silloin Kun niitä työnnetään pois tarpeeks kauan Sun ei tarvinnu jäädä Ei vastata enää kertaakaan Ei koputtaa siihen oveen Joka pysyi kiinni liian monta vuotta Sun ei tarvinnu jäädä Mut sä jäit silti Ja nyt se sattuu ajatella Kuinka vähän mä ymmärsin siitä silloin Löysin vanhan viestiketjun Kolmelta vuodelta sitten Pelkkää sinistä kuplaa Pelkkää yritystä Miten menee Ootko hereillä Soita kun jaksat Ja mä vastasin ehkä joka kymmenenteen Jos siihenkään Miten ihminen voi olla niin hukassa Ettei tunnista Kun joku rakastaa sitä Joku toinen olis luovuttanut Joku toinen olis lähtenyt Mut sä et Ja mä en kysynyt koskaan miksi Sun ei tarvinnu jäädä Ei kantaa mua niiden vuosien läpi Ei kuunnella samoja selityksiä Tai niitä hiljaisuuksia Joihin mä katosin Sun ei tarvinnu jäädä Mut sä jäit silti Ja nyt mä kannan sitä mukana Niinku pyhää velkaa Mä luulin Että kaikki kyllästyis Sä et kyllästynyt Ja ehkä rakkaus ei näyttänyt siltä Mitä elokuvissa luvattiin Ei suurilta sanoilta Ei pelastuksilta Vaan ihmiseltä Joka ilmestyi uudestaan Vaikka sille annettiin sata syytä olla tulematta Sun ei tarvinnu jäädä Mut sä jäit Silloinkin kun en osannut pyytää apua Silloinkin kun en osannut kiittää Silloinkin kun en nähnyt Mitä sä teit mun puolesta Ja jos sä kuulet tämän Mä haluun että tiedät Et mä nään sen nyt Vihdoin mä nään sen Kiitos Et lähtenyt silloin kun olis ollut helpompaa