
Poissa kuin eilinen
Menetys ja muistot. Tämä kappale jatkaa VYRAn tarinaa ja vie kohti yhä kovempia tunteita.
Sanoitukset
Sun takki roikkuu vielä siinä
Missä jätit sen viimeisen kerran
Tuhkakuppi parvekkeella
Ja kaksi halpaa tölkkiä sateessa
Naurettiin kuolemalle silloin
Kuin se ei koskaan löytäis meitä
Oltiin kuolemattomia ainakin humalassa
Ainakin siihen asti kun ambulanssin valot pysähty sun pihaan
En vieläkään osaa poistaa sun numeroa
Vaikka tiedän ettei sieltä enää vastata
Ja välillä mä vihaan itseäni siitä
Etten nähnyt miten syvälle sä olit jo pudonnut
Alkoholi lupasi meille lämpöä
Mut se söi kaiken sisältä
Ystävät
Vuodet
Kodit
Ja lopulta sut
Ja nyt sä oot poissa kuin eilinen
Pelkkä nimi vanhassa puhelimessa
Hiljainen hauta sateen alla
Ja ihmiset jotka yrittää jatkaa elämää
Jos rakastat jotakuta
Sano se nyt ennen kuin on liian myöhäistä
Me luullaan aina että aikaa on lisää
Kunnes valot sammuu yhdeltä meistä
Muistatko kun puhuttiin
Että vielä joskus lopetetaan kaikki tää
Otetaan auto ja ajetaan merelle
Selvinpäin ensimmäistä kertaa vuosiin
Mutta alkoholilla on omat suunnitelmat
Se kuiskaa hiljaa ettei mitään ongelmaa ole
Kunnes eräänä aamuna joku soittaa
Ja maailma halkeaa kahteen osaan
Mä olen nähnyt liian monta arkkua
Liian monta äitiä jotka ei enää jaksa itkeä
Liian monta ystävää jotka katosi pulloon
Ennen kuin täyttivät edes unelmansa
Mitä hyvää se muka koskaan antoi?
Hetken harhan
Hetken valheen
Hetken jossa luulit olevas vapaa
Mut se oli vain kahle
Joka kiristyi vuosi vuodelta
Kunnes et enää tunnistanut itseäsi peilistä
Ja nyt sä oot poissa kuin eilinen
Kuin savu joka katosi pimeään
Mä antaisin mitä vaan
Että kuulisin vielä kerran sun naurun
Joten pidä kiinni niistä joita rakastat
Halaa ennen kuin on liian myöhäistä
Koska elämä ei lupaa huomista
Eikä alkoholi säästä ketään
"Me ei menetetty sua yhdessä yössä…"
"Se vei sut pala palalta"
"Ja silti…
Mä toivon että tiesit kuinka tärkeä sä olit"