← Takaisin sanoituksiin
Kun valot sammuu - VYRA

Kun valot sammuu

Paraneminen on seuraava askel. Tämä kappale jatkaa VYRAn tarinaa ja vie kohti yhä kovempia tunteita.

Sanoitukset

Toipuminen ei alkanut silloin kun lopetin Vaan silloin kun jouduin kohtaamaan itseni selvinpäin Aamut on liian kirkkaita nykyään Kaikki näkyy ilman sumua Likaiset kupit tiskialtaassa Hiljaisuus jota en enää osaa paeta Ennen yö vei ajatukset mukanaan Nyt ne jää tänne mun kanssa Istuu sohvan nurkassa hiljaa Ja kysyy miksi mä hajosin näin pahasti Kadulla ihmiset kulkee normaalisti Niinku maailma ei koskaan pysähtynyt Mut mulle jokainen päivä ilman sitä Tuntuu sodalta omia käsiä vastaan Ja pahinta ei ollut luopuminen Vaan se että sen alta löytyi tyhjyys Jonka olin piilottanut vuosia Mitä jää jäljelle Kun kaikki mikä turrutti lähtee pois Kun valot sammuu Ja jäät kahden oman pimeytes kanssa Ei enää tekosyitä Ei enää paikkaa minne piiloutua Vain sydän joka hakkaa liian kovaa Ja ihminen joka yrittää opetella elämään uudelleen Vaikka sattuu hengittää Yöllä herään joskus paniikkiin Kuin hukkuisin näkymättömään mereen Kädet etsii jotain mitä ei enää ole Ja pää huutaa että vain yksi kerta Mut mä tiedän mihin se tie päättyy Lattiaan Oksennukseen Ja siihen että peiliin ei enää uskalla katsoa Niinpä mä istun pimeässä keittiössä Ja annan aallon mennä ohi Minuutti kerrallaan Niinku elämä rakennettaisiin uudelleen palasista Ehkä paraneminen ei näytä kauniilta Ehkä se näyttää ihmiseltä Joka itkee yksin Mut ei enää juokse takaisin liekkeihin Mitä jää jäljelle Kun kaikki mikä piti hengissä olikin tappamassa hitaasti Kun valot sammuu Eikä kukaan enää kanna sua pois itseltäsi Silloin näet Miten paljon olet vuotanut hiljaa vuosien aikana Mut myös sen Että sydän lyö edelleen Ja ehkä se tarkoittaa Ettei tarina ole vielä ohi Ei tästä tullut kaunista Ei sankaritarinaa Ei nopeaa ihmettä Vain ihminen Joka jäi eloon tarpeeksi pitkäksi aikaa Nähdäkseen aamun uudestaan Kun valot sammuu Mä en enää pelkää hiljaisuutta samalla tavalla Koska ensimmäistä kertaa vuosiin Mä kuulen oman ääneni ilman pimeyttä välissä Ja vaikka tie on vielä pitkä Mä en enää kävele kohti hautaa Mä kävelen kohti itseäni Ehkä tämä on se hetki Jossa elämä alkaa hitaasti palaamaan
↑ Takaisin ylös