
Kun valot sammuu
Paraneminen on seuraava askel. Tämä kappale jatkaa VYRAn tarinaa ja vie kohti yhä kovempia tunteita.
Sanoitukset
Toipuminen ei alkanut silloin kun lopetin
Vaan silloin kun jouduin kohtaamaan itseni selvinpäin
Aamut on liian kirkkaita nykyään
Kaikki näkyy ilman sumua
Likaiset kupit tiskialtaassa
Hiljaisuus jota en enää osaa paeta
Ennen yö vei ajatukset mukanaan
Nyt ne jää tänne mun kanssa
Istuu sohvan nurkassa hiljaa
Ja kysyy miksi mä hajosin näin pahasti
Kadulla ihmiset kulkee normaalisti
Niinku maailma ei koskaan pysähtynyt
Mut mulle jokainen päivä ilman sitä
Tuntuu sodalta omia käsiä vastaan
Ja pahinta ei ollut luopuminen
Vaan se että sen alta löytyi tyhjyys
Jonka olin piilottanut vuosia
Mitä jää jäljelle
Kun kaikki mikä turrutti lähtee pois
Kun valot sammuu
Ja jäät kahden oman pimeytes kanssa
Ei enää tekosyitä
Ei enää paikkaa minne piiloutua
Vain sydän joka hakkaa liian kovaa
Ja ihminen joka yrittää opetella elämään uudelleen
Vaikka sattuu hengittää
Yöllä herään joskus paniikkiin
Kuin hukkuisin näkymättömään mereen
Kädet etsii jotain mitä ei enää ole
Ja pää huutaa että vain yksi kerta
Mut mä tiedän mihin se tie päättyy
Lattiaan
Oksennukseen
Ja siihen että peiliin ei enää uskalla katsoa
Niinpä mä istun pimeässä keittiössä
Ja annan aallon mennä ohi
Minuutti kerrallaan
Niinku elämä rakennettaisiin uudelleen palasista
Ehkä paraneminen ei näytä kauniilta
Ehkä se näyttää ihmiseltä
Joka itkee yksin
Mut ei enää juokse takaisin liekkeihin
Mitä jää jäljelle
Kun kaikki mikä piti hengissä olikin tappamassa hitaasti
Kun valot sammuu
Eikä kukaan enää kanna sua pois itseltäsi
Silloin näet
Miten paljon olet vuotanut hiljaa vuosien aikana
Mut myös sen
Että sydän lyö edelleen
Ja ehkä se tarkoittaa
Ettei tarina ole vielä ohi
Ei tästä tullut kaunista
Ei sankaritarinaa
Ei nopeaa ihmettä
Vain ihminen
Joka jäi eloon tarpeeksi pitkäksi aikaa
Nähdäkseen aamun uudestaan
Kun valot sammuu
Mä en enää pelkää hiljaisuutta samalla tavalla
Koska ensimmäistä kertaa vuosiin
Mä kuulen oman ääneni ilman pimeyttä välissä
Ja vaikka tie on vielä pitkä
Mä en enää kävele kohti hautaa
Mä kävelen kohti itseäni
Ehkä tämä on se hetki
Jossa elämä alkaa hitaasti palaamaan